Yrittäjäystävällinen Keuruu valloitti neulekuningattaren
Teksti Kirsi-Klaudia Kangas
Suomalaisen neulemuodin kuningattareksi tituleerattu Annuli Merkku ihastui nuorena neulealan yrittäjänä lomamatkallaan Keuruun järvirikkaisiin maisemiin. Paikkakunta teki vaikutuksen, sillä hän halusi muuttaa perheineen ja neuletehtaineen pois kiireisestä Helsingistä. Annulin- tuotemerkillä valmistetuilla muotineuleilla oli kysyntää, eikä Helsingin tehdasta ollut mahdollista laajentaa ahtaassa korttelissa.
– Aloimme tiedustella mahdollisuutta siirtää yritystoiminta Keski-Suomeen. Pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen saapui itse Keuruun kaupunginjohtaja ja tekninen johtaja minua ja miestäni tapaamaan Helsinkiin, Annuli Merkku muistelee 1970-luvun lopun tärkeää kohtaamista.
Vierailla oli mukanaan kartta, josta tuhatneliöisen uuden tehtaan paikkaa alettiin valitsemaan Yliahon teollisuusalueelta.
– Tunsimme olevamme tervetulleita Keuruulle, ja päätöksemme muuttaa sinne syntyi nopeasti. Kunta rakensi piirustustemme mukaan meille tehdashallin, jonka sitten vähitellen saimme lunastaa.
Keuruu on paras
Keuruulta löytyi tontin lisäksi viisitoista opinhaluista työntekijää, joiden kouluttamisen neulekoneiden käyttöön suorittivat Annulin lisäksi Jyväskylän ammattikoulun opettajat.
– Tehtaan vihkiäiset olivat komeat. Kutsuvieraiksi saapui suuri joukko keuruulaisia yrittäjiä ja vaikuttajia.
Kunnanjohtaja käynnisti neulekoneen, josta pian ilmestyi neulepaita. Siinä luki ”Keuruu on paras”. Keuruu olikin äskettäin valittu MTV:n kilpailussa Suomen parhaaksi paikkakunnaksi.
Annuli Merkku on kertonut näistäkin vaiheista elämäkertakirjassaan, jonka hän julkaisi omakustanteena keväällä 2023. Kirjan nimi on Napolinlahdelta Pohjantähdelle. Kirja on alusta loppuun kiehtovaa luettavaa köyhästä, mutta rakkaudellisesta kodista maailmalle ponnistaneesta naisesta. Hämäläisen vaatturin tytär sai värien ja muodon tajun jo syntymälahjana.
Neuleista vuokrahuoneistoihin
Aikanaan Merkun perhe hankki unelmatalon Italian Sorrentosta. Annuli koetti irrottautua yrittäjyydestä, mutta luova suunnittelutyö veti hänet takaisin Keuruun maisemiin kehittelemään ihastuttavia neuleita. Ne saivat kansan suussa pian lempinimekseen Keuruun kansallispuvut, sillä lähes jokaisella keuruulaisella naisella oli ja on yhä Annulin neuleen tuotteita.
Vielä eläkeikäisenäkin tarmokas nainen toimii Keski-Suomen Syöpäyhdistyksessä ja soittaa haitaria Keurusseudun Pelimanneissa.
– Vuokraan lyhytaikaiseen käyttöön pääasiassa matkailijoille korkeatasoisia, kalustettuja vuokrahuoneistoja Keuruulla ja Helsingissäkin. Nautin sisustamisesta tavattomasti, Annuli kertoo.
Hänen suunnittelemansa ja rakennuttamansa italialaistyylinen talo Keurusselän rannalla on monen kotikonsertin ja illalliskutsujen näyttämö. Annuli Merkulle Keuruu on ollut kymmenet vuodet paras paikka asua ja yrittää.
Kinkamon Pirtin porotokkaa tapaamassa
Teksti ja kuvat Kirsi-Klaudia Kangas
Keuruun Jukojärven kylän idyllisissä maalaismaisemissa syntyi toukokuun puoliväissä pikkuinen porovasa. Se kuuluu viisipäiseen porotokkaan, joka on matkailupaikka Kinkamon Pirtin isäntäpari Mervi ja Hannu Lahtiselle ilon aihe. Pohjoisen maisemia rakastava pariskunta hankki porot aikoinaan Lapista. Hontelo vasa on kolmas aito jukojärveläinen.
Porot Ekku, Toku, Aku, Ihku ja vielä nimetön vasa napsivat tuoretta heinää ja ravinnerikasta pororehua. Talvella niille kelpaa kuiva heinä. Poron ruuansulatus tarvitsee annoksen jäkälääkin, joka Kinkamoon tulee Vaalasta.
– Meidän porot ovat pysyneet terveinä. Teemme tulevaisuudessa vaihtoja muiden poron omistajien kanssa, ettei lauma pääse heikentymään sisäsiittoisuuden takia, Mervi kertoo.
Entisten lehmätilallisten navetassa ei ole ollut karjaa sitten vuoden 1987. Navettaan poroja ei talvellakaan laiteta, kuten ei Lapissakaan tehdä. Kinkamon poroille olisi tilausta erilaisiin joulutapahtumiin, mutta Lahtiset eivät ole halunneet kuljettaa helposti stressaantuvia eläimiään pois kotitilalta.
Ihku ja Toku sarvipäinä
Viitisen kiloa syntyessään painanut vaalea vasa kirmaa Ihku-emonsa eli vaatimen rinnalla. Se on jo tottunut poseeraaja, sillä porot ovat monelle Kinkamon Pirtillä majoittuvalle outoja eläimiä. Kesäaikaan porot eivät ole karvan vaihdon takia kauneimmillaan. Syksyllä ne kasvattavat uuden tumman ja pehmeän turkin talven pakkasia vastaan.
– Emoporo, eli vaadin, pudottaa sarvensa keväämmällä vasomisen jälkeen, mutta Toku vasta kiima-ajan jälkeen alkutalvella, selvittää Hannu ja ojentaa isäporo Tokulle rehuämpäriä.
Kuohitsemattomia uroksia kutsutaan hirvaiksi. Ne voivat elää kymmenkunta vuotta, mutta naaraat jopa puolta vanhemmiksi. Kinkamon puolikesy porotokka on osa Suomen noin 200 000 porosta, joista lähes kaikki laiduntavat varsinaisella poronhoitoalueella Pohjois-Suomessa. Lahtiset eivät voi ajatellakaan hoitavansa tokkaa lihatuotannon takia, vaan porot ovat heille lemmikkejä.
Inspiroivaa hirsirakentamista
Poskijärven rannalla sijaitseva matkailupaikka on alun perin Hannu Lahtisen kotitila. Han-nu sahasi omasta metsästä puita ja rakensi seitsemälle hengelle kaksikerroksisen hirsimökin. Lahtiset alkoivat 2002 vuokrata sitä matkailijoille.
Hirsirakentamisen prosessi oli Hannulle niin inspiroiva kokemus, että hän innostui rakentamaan tilan maille vuokrattaviksi vielä neljä erikokoista saunallista mökkiä, kaksi kotaa ja tunnelmallisen savusaunan. Viime mainittu on voittanut savusaunakisassa kahdesti toisen sijan Saunafestivaaleilla.
Lahtiset vuokraavat lisäksi tentsile-puumajoitteita, lumikenkiä, sähköavusteisia maastopyö-riä ja matkailuautoa. Soutelemaan ja kalaankin on mahdollista päästä. Tilan maille Lahtiset ovat rakentaneet kiehtovan Tonttu- ja luontopolun.
Me haluamme henkilökohtaisesti toivottaa asiakkaamme tervetulleiksi, esitellä paikat, opastaa saunojen käytössä ja kysellä toiveet, sanoo Kinkamon Pirtin isäntäväki.
Samaa mieltä ovat myös Lahtisten tuttavalliset Kitti-kisu ja kultainennoutaja Sini.
Tositarkoituksella kehässä! WAU!
Saavuttiin omistajan ja meidän pienemmän palvelijan kanssa ihan muina keuristeina katsastamaan Keuruun koiranäyttelyn tunnelmat vuodelle 2023. Tällä kertaa tarkoitus ei ollut muuta kuin hieman harjoitella näyttelyuraa ja käydä katsomassa mistä ne kaikki kohtalotoverit touhottaa, kun puhuvat näyttelyistä.
Keuruun liikuntapuistossa emme olleet ennen käyneetkään. Täältä oli kuulemma hyvä aloittaa harjoitteet, näyttely kun oli ulkona, joten oli tilaa rauhoittuakin, jos meno kävi näin nuorelle nartulle liian villiksi. Puitteet totesimme yhdessä omistajan kanssa kyllä mainioiksi. Pääsimme tutustumaan ihan kehien laidoille sekä omien harjoitteiden pariin ihan rauhassakin.
Paikan päällä oli myös äärimmäisen kiinnostavia myyntikojuja, joista emäntä minulle hienosta käytöksestä palkkioksi ostikin muutamia herkkuja. Toisinaan kun meinasi meikäläisen nenä ilmoittaa jotain mielenkiintoista, milloin mistäkin. Alueella kun kuitenkin oli muutama muukin, kun vain minä, toiset jopa ihan tositarkoituksella kehässä! WAU!
Kelikin taisi meitä suosia, ei ollut liian kuuma, ainakaan minun makuun. Pidin myös siitä, kun saatiin käydä lähialueella metsäpoluilla lenkillä, tuulettamassa hieman nuorta villiä mieltä, että jaksoin taas keskittyä treenaamiseen.
Vaikkakin paikalla oli yli 600 koiraa, oli meno kuitenkin seesteistä ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Sain jopa muutaman uuden kaverinkin, he toki olivat näyttelyssä tosimielellä.
Emme jääneet katsomaan loppukehiä, kun emännän mielestä päivä alkoi meikäläisellekin olemaan aika väsyttävä. Kuulemma tulemme kuitenkin ensi vuonna uudestaan, tositarkoituksella!
Suurtapahtumien Keuruu – Iso Kirja
Kirsi-Klaudia Kangas 2023
Keuruun Pohjoisjärvellä järjestetään vuosittain Suomen helluntaiseurakuntien Juhannus-konferenssi, joka vetää Iso Kirja -opiston alueelle kävijöitä myös muista kristillisistä seurakunnista. Juhlateltoissa pidetään tilaisuuksia monenlaisin teemoin sekä konsertteja joka makuun.
– Kesän 2023 juhannusjuhlien teema oli ”Korkeimman suojassa”. Tänä vuonna 30 vuotta täyttäneen konferenssin kävijämäärä oli nyt noin 20 000, kertoi konferenssi-isäntä Marko Halttunen.
Päiväparkkialueella laskettiin enimmillään olleen 2500 autoa. Asuntovaunuja ja asuntoautoja alueelle saapui lähes 800.
Torstaista sunnuntaihin kestävät juhlat vaativat toimivan huolto-organisaation. Ison Kirjan ravintola Iso Padan emäntä Hanna Pasanen oli tilannut muun muassa 3000 kiloa perunoita, satoja kiloja salaattiaineksia sekä tuhansittain pitsapohjia ja leivonnaisia. Ruokalateltan talkookokit hauduttivat kenttäkeittiön suurissa padoissa pelkästään lauantaina 1400 litraa riisipuuroa ja 800 litraa lihapulakastiketta.
Laajalla konferenssialueella oli lisäksi eksoottisia ruokia tarjoavia kojuja, lettuteltta sekä muutama kahvila. Tapahtuma vetää joka vuosi keuruulaisia laajemminkin maistelemaan alueen ruokatarjontaa.
Talkoohenki elää
Alueelle vuosittain talkoovoimin kohoavat yli kaksikymmentä eri kokoista juhlatelttaa on lähes kaikki valmistettu Ison Kirjan alueella sijaitsevassa Suomen ainoassa kankaisia telttoja ompelevassa telttavalmistamossa. Sieltä tilataan ja vuokrataan kaikenlaisia telttoja myös esimerkiksi festivaalien ja sirkusten tarpeisiin.
– Juhannuksen suurtapahtuma toteutetaan vuosittain pääosin talkoovoimin. Talkoolaisia alueella touhusi tämän kesän konferenssissa esimiehineen ja esiintyjineen lähes 2000, viestinnän esimies Leea Toukola laskeskeli.
Vehreässä 60 hehtaarin niemessä sijaitsee opiston lisäksi Suomen suurin camping-alue, josta löytyy 1500 vaunupaikkaa. Alueella on mökkikylä, saunoja, uimarantoja, lounasravin-tola, kahvio, hotelli ja korkeatasoinen frisbeegolfrata Iso Heitto.
Muita Keuruun Isossa Kirjassa vuosittain toteutettavia suurtapahtumia ovat Jämsän Kr. Kansanopiston Opistoseurat (kesällä -23 oli lähes 19 000 osallistujaa) ja nuorten Youth Celebration -musiikkifestari. Tunnustuskuntien välisestä yhteistyöstä kertoo se, että alueel-la kokoontuu myös katolisen kirkon Focolare-liike kesätapaamisiinsa.
Helluntaiseurakuntien raamattuopistoksi alun perin perustetussa Isossa Kirjassa pyörii ympäri vuoden erilaisia teologisia koulutuksia sekä monenlaisia kursseja ja leirejä. Paikka palvelee myös esimerkiksi häiden, muistotilaisuuksien ja merkkipäivien näyttämönä.
Mummolan lämpöä ja maatilaelämää Rahikkalassa
Kirsi-Klaudia Kangas
Keuruulta 16 kilometrin päässä idyllisellä Ampialan kylällä voi kokeilla pupujen hoitoa, kyyttö-lehmien harjausta, ratsastusta lempeillä suomenhevosilla ja vaikka lampaiden ruokkimista. Kirjavat kanat ja kiva kissakin kuuluvat Rahikkalan maatilan eläimistöön.
Jykevässä kivinavetassa eivät kuitenkaan piiat enää lypsä lehmiä, eikä hirsiseinäisen väentuvan penkeillä lepäile peltotöiden uuvuttamia renkejä. Tilalla harjoitettiin maanviljelystä 1980-luvulle asti, jolloin nykyisten omistajien isoäiti, Sisko Ruokolainen, ikääntyessään aloitti maatilamatkailun kehittämisen.
Tila yhtiöitettiin 1985, majoitustiloja lisättiin rakentamalla mökkejä ja kunnostamalla aittoja. Ruokolaisen lastenlapsi Marjaana Ruokolaiselle on sydämen asia, että paikka säilyy edelleen suvulla.
– Jatkamme sisareni Eveliina Kangasniemen ja veljeni vaimon Minttu Ruokolaisen kanssa tilan hoitamista ja kehittämistä mummon idean pohjalta. Muutkin sukulaiset auttavat, sillä työtä ja remonttia riittää.
Rahikkalan vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta ja päärakennuskin pian satavuotias. Tilan tunnettu historia ulottuu peräti 1600-luvulle. Ampialan tien toisella puolella kohoava Herpmannin poikien komea muistokappeli kertoo Isovihan ajoista 1700-luvulta. Lähellä on myös kiikkerä jylkynkivi, jota keikuttamalla saatiin aikaan kauas kuuluva kumina. Sillä varoitettiin kyläläisiä vainolaisista.
Salaisia ovia ja sirkusta
Rahikkalan tilalla riittää tutkittavaa. Keltainen päärakennus tuntuu sisältävän loputtomasti aistikkaasti sisustettuja huoneita ja salaperäisiä, suljettuja ovia. Puutarhamaisessa pihapiirissä ja kauempana metsän siimeksessä pilkottaa ihastuttavia vanhoja maatalousrakennuksia ja aittoja. Kivinavetan avaralla vintillä toimii tarvittaessa vaikka sirkuskoulu, jossa Marjaana opettaa.
– Järjestämme esimerkiksi sirkus-, farmi- ja mopoleirejä, retriittejä ja perhejuhlia. Meiltä saa myös keittiöpalveluita. Kokoustilaksi voi valita päärakennuksen tyylikkään salin, navetan tunnelmallisen Wanhan Wintin tai erämaalammen mökin saunoineen.
Vanhassa riihessä toimii kesäkahvila ja kulttuurifarmi Herttala, jossa vaalitaan perinteisiä talonpoikaisarvoja. Siellä voi saada tietoa suomenlehmärodun suojelusta, suomenhevosten merkityksestä maataloudessa ja sota-aikana tai kuulla tarinoita kukko-Koon vaiheista.
Maailmankiertueelta Rahikkalan rauhaan
Marjaana Ruokolainen on itse hyvä esimerkki keskisuomalaisen maaseudun luonnonrauhan ja idyllisen miljöön vetovoimasta. Hän aloitti luisteluharrastuksen jo lapsena Keuruulla ja jatkoi sitä Helsingissä urheilulukiossa. Lahjakas nuori nainen kilpaili taitoluistelussa kansallisella tasolla, kunnes lähti kiertämään maailmaa Disney on ice -shown mukana.
– Kolmen vuoden matkalaukkuelämän jälkeen aloin kaivata omaa kotia ja rauhoittumista. Korona-aika lopetti kiertueet, joten päätin palata kotiseuduille. Rahikkalan 300 neliöisessä päärakennuksessa ei tuolloin asunut vakituisesti ketään.
Marjaana muutti talvella 2020 mummolaan aloittamaan uutta elämänvaihetta. Hän työskentelee kesät Rahikkalassa ja asuu ainakin toistaiseksi talvet Helsingissä, jossa hän on toiminut luistelu-, tankotanssi- ja sirkusvalmentajana.
Ampialan kylällä katuvalot eivät himmennä luonnon omia valoja, eikä liikenne aiheuta äänisaastetta. Historia ja menneiden sukupolvien elämäntapa ovat läsnä kiehtovalla tavalla. Pihapiirissä saattaa vierailla metsäneläimiä, kukapa ties karhukin.
Matkailuun liittyvät Blogit löytyvät: https://www.visitkeuruu.fi/blogi/
